Kuulumiset kuvina

Viime aikoina meillä on kulutettu aikaa sadonkorjuun merkeissä. 

Vietettiin viime viikonloppu mökkimaisemissa.

Mä vastasin parhaasta kalasaaliista! :)

Maanantaina mökkiviikonloppu painoi jaloissa

Tänään on jännät paikat, eka kurssikerta. Apua.

Vietetään W:n kanssa viikonloppu kahdestaan kun J lähtee muuttoavuksi Ouluun. Meillä ohjelmassa todennäköisesti vähän lisää sadonkorjuuhommia.

Tein eilen jotain, josta oon haaveillut useamman vuoden mutta jota en oo uskaltanut toteuttaa.

(Ei äiti, en hankkinut tatuointia!)

Meiltä löytyy kotoa setäni kitara, jota kukaan meistä ei osaa soittaa. Itse oon treenannut sillä viimeksi yläasteella soittoläksyjä ja oikeastaan sieltä lähtien on mielessä ollut ajatus soittamisen oppimisesta. Tuntuu väärältä että aikanaan päivittäin käytetty soitin seisoo nykyään tyhjänpanttina.

Vaan eipä seiso enää kauaa! Otin itseeni vihdoin niskasta kiinni ja lopetin jossittelun kun ilmoittauduin Vaasa-opiston kitaransoiton alkeiskurssille!

Hirvittää jo ajatuskin soittamisesta, mä oon sellainen että kaikki pitäisi osata jo ennen kuin alan edes miettiä jotain uutta asiaa ja sen opettelua. Oon vähän huono ottamaan neuvoja vastaan ja tuskastun kun en osaa heti, kaikki muuthan varmasti osaavat soittaa jo ennen ensimmäistäkään tuntia. Jep, tästä tulee helppo syksy mulle ja mun hermoilleni! Onneksi kitaralla on reilusti tunnearvoa, siihen ei tule purettua turhautumista, mullahan on nykyään aviomies sitä varten ;)

Ensimmäinen tunti on 11.9 mikäli sinne ilmoittautuu joku muukin kuin minä. Opetusta on kerran viikossa 1,5h verran ja kurssi loppuu huhtikuussa. Hintaa kurssilla on 51e, yhdelle tunnille tulee hintaa vähän yli euron. Laskin että sen verran tähän kannattaa uhrata!

Töissä olisi kiva lasten kanssa soitella, peittyisi se oma heleä lauluääni kivasti kitaran äänien alle.

Nyt hirvittää, jännittää, ahdistaa.. Mihin mä taas itseni laitoin?? 

Fullolife Calmer - tasapainottava öljy koiralle

Päätin kirjoittaa tästä ihan oman pätkänsä, jotta ne joita koirahommat eivät kiinnosta voivat suosiolla hypätä tämän yli ;)
Kuten aiemmin kirjoittelin, ostin Mustista ja Mirristä Fullolife Calmer -öljyä, joka on tarkoitettu herkille, aroille ja hermostuneille koirille, tämän pitäisi olla apu erityisesti stressaavien tilanteiden, kuten yksin olon, sietämiseen. Vaikkapa uutena vuotena tai eläinlääkäriin mentäessä tätä voisi antaa, mikäli koira stressaantuu näissä tilanteissa. Meillä ne sujuvat ongelmitta mutta jos etukäteen tietäisin  meille tulevan vieraita, voisin lorauttaa tuota ruoan sekaan. Ne tilanteet kun saavat pojan ihan kierroksille.

Mitään tainnuttavaa lääkettä tämä ei ole, sillä vaikuttavina aineina ovat kamomilla, inkivääri ja virmajuuri (valeriana), jotka auttavat ylläpitämään luontaista rauhallisuutta. 

Tämä ei missään nimessä korvaa lenkkeilyä tai muuta koiran energiavarastojen tyhjäystä eikä tällä ole tarkoitus rauhoittaa koiraa aapattiseksi. Tuotetta ei siis ole suunniteltu energisen ja innokkaan koiran rauhoittamiseen ja lenkkien korvaajaksi vaan juurikin ahdistuksesta johtuvan käytöksen lieventämiseen.
Edelleen meillä ainakin tullaan väsyttämään koiruus niin, ettei virtaa turhaan hötkyilyyn enää riitä, on kuitenkin hyvä olla lisäapuja saatavilla jos tarve vaatii :) Ja jos koiralla on taipumusta arkuteen ja hermostuneisuuteen, se kyllä reagoi tällaisiin tilanteisiin, oli se sitten miten hyvin lenkitetty ja väsynyt hyvänsä.

Aion antaa tätä kuuriluontoisesti, sillä joillekin koirille on kehittynyt jatkuvasta käytöstä yliherkkyys öljyyn, joka on oireillut mm. kuumeiluna ja kurkun turpoamisella. Turhaan tätä ei siis kannata päivittäin tarjota! Ehkä ensi kuussa tiedossa olevalle mökkireissulle voisin ottaa tätä mukaan, siellä kun on kaksi pikkukoiraa seurueessa mukana eikä Waldo ainakaan viime vuonna malttanut olla jahtaamatta niitä jos tilaisuus siihen ilmaantui. Ei, vaikka sitä ennen olisi uitu ja juostu pallon perässä tunti tolkulla! Toisten koirien kohtaamiseen tätä ainakin meidän taloudessa tullaan kokeilemaan, voin raportoida myöhemmin miten sujui! Pidetään peukkuja, että meidän vieteriukko saisi tästä avun! :)

Päivän hankintoja

Tuli tehtyä tänään hankintoja meidän 4vee:lle ja noudettua postista ihan vaan isäntäväkeä varten hommattu ylellisyys.

"Hymyä!"

 Vähän piti waldomaiseen tapaan häröillä kesken poseerauksen..

 Hivenen tyttömäiset valjaat mutta meidän jätkän ego kyllä kestää sen! Edelliset valjaat alkaa olla jo melko kulahtaneet ja pitkällä turkilla melko pinkeät, oli jo korkea aika hommata uudet!

Mustista ja Mirristä tarttui mukaan myös Fullolife :n Calmer -öljyä, tein siitä ihan oman postauksen tänne.

Illalla saatiin innolla odotettu viesti postista, paketin sai noutaa!

Paketti oli kärsinyt kuljetuksessa melkoisesti, piti jo senkin vuoksi napsia siitä kuvia jos sisällölle olisi käynyt jotain.

Onneksi paketista paljastui ehjä vekotin, Fatboy:n headdemock -riippukeinu.

Herra K päätti heti tempaista itsensä riippumaan, hyvin tuntui toimivan!

Mahtui siihen kaksikin :)
Kantavuus on 200kg ja periaatteessa kolmekin henkeä tuohon sopisi.

Väri oli melko.. noh.. kultainen? Sen piti olla väriltään hiekka mutta meillä päin ei ainakaan rannat ole ihan tuon värisiä.. Mutta pääasia että ei kuumene kesällä ja ihan joka lika ei siitä erotu. Tässä kohtaa käytännöllisyys ajaa mieltymysten ohi ja kyllähän tuohon tottuu :)

J oli salaa haaveillut tällaisesta jo kauan ja kun se viime viikolla pääsi testaamaan tuollaista ystäväpariskunnan luona, lähti meillekin tällainen lepolasse tilaukseen!
Siskonpojat ovat tulossa meille yökyläilemään viikonlopuksi, tämä tulee pääsemään todelliseen testiin ;)

Hengissä ollaan!

Laiskottaa sen verran, että otan tähän suoran lainauksen J:n Facebookiin kirjoittamasta "kortista".

"Alkusäikähdyksestä selvittyäni kertaan vähän reissumme tapahtumia. LA suoritettiin marssi koneella Vsa-Hki-Split, kenttä ei juuri Vaasan omaa isompi ollut. Splitin kentältä saatiin kuin vahingossa bussikyyti Splitin keskustaan. Taksi löytyi bussin päätepysäkin vierestä. Viikkoa aiemmin vaimoni ja minä saavuimme Ritamäen lavalle Chryslerin kyydissä, niin mikä olisikaan sopivampi kulkuväline asemalta hotelliin, kuin paikallisen vossikan kyyti, mallia Chryslerin 300C. Paikallista aikaa 21 pimeän laskeuduttua ja auringon kadotessa vuoren taakse kirjauduimme hotelliin. Hotelli on siisti, länsimainen ja hanasta tulee juomakelpoista vettä. Huoneesta löytyy ilmastointi ja parveke, jossa voi käydä hakemassa tuntumaa päivän karderoubin sopivuuteen. Ilmastoidussa huoneessa kun ei ehkä huomaa ikkunasta katsomalla että ulkona on 30 astetta lämmintä ja hiostavan kuuma.

Saapumisiltana kävimme nopeasti heittämässä laukut huoneeseen ja sitten hotellin ravintolaan syömään. Itse maistoin kuultujen kehujen perusteella uunissa kypsennettyä tonnikalaa ja mamma herkutteli mustekalalla. Syömisten jälkeen kiersimme lähirannat ja haimme tuntumaa tulevan viikon ajan kotiamme esittävään miljööseen. Näistä kiertelyistä onkin jo jotain kuvia tänne julkaistukin.

Sunnuntaina söimme ensimmäisen hotelliaamiaisen. Ruokiamme himoitsevista varpusista huolimatta, se oli likipitäen täydellistä. Kuin turistit konsanaan, hakeuduimme aamuauringon lämpöön istumaan, mikä osottautui melkoiseksi virheeksi. Hieman kotosuomea lämpimämpää oli nauttia suorassa auringon paahteessa aamukahvia, ilman mitään suojakerrointa, mikäli pintahikeä ei lasketa. Yllättäen huomasimme olevamme ainoat ruokailevat tuolla paahteessa, muut vieraat olivat hakeutuneet varjoon aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen haimme huoneesta UV-suojaa, kertoimia purkissa oli vaatimattomat 50.

Aikamme hikoiltuamme rannalla, pulahdin hetkeksi meriveteen, ei ihan Vaasan rantavedet pärjää suolaisuudessa tai lämpötiloissakaan. Sunnuntaista tai mielettömästä säästä johtuen koko ranta oli täynnä väkeä.

Iltapäivä meni uutta ruokapaikkaa etsiessä ja sellainen lopulta löytyikin. GPS päälle ja rantabulevardia pitkin talsimaan. Reippaan kilsan päästä päästiin markiisin varjoon nauttimaan pihvistä mamman kans. Listalla olisi ollut myös heppaa piffinä, mutta jätettiin väliin. Eikä ollut valittamista valituissa pihveissäkään. Ainoa harmi oli sen loppuminen, 200g mehukasta pihviä suureen nälkään katosi ihan liian nopeasti. Kävimme uudestaan rannalla saattelemassa ilta-aurinkoa, nyt vain laiturilla istuen ja kameralla kuvaten.

Tänään pilvisempänä aamuna aamupala ei ollut mikään koettelemus muutoin kuin paidan nappien osalta. On se vaan herkkua syödä muun tekemää ruokaa. Mainiosta kahvista ja eri vaihtoehdoista plussaa.

Aamiaisen jälkeen patikoitiin mamman kans paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä menikin sit koko aamupäivä. Viitisen kilsaa hotellilta. Paperikartta aulasta taskuun. Puhelimen GPS oli lähinnä henkisenä tukena. Pakoiltiin siellä sitten sadetta, vaikka tihkua saatiinkin niskaan matkalla. Ostarissa oli mukavasti kierrettäviä kenkä- ja vaatekauppoja (yllättäen en ostanut itse mitään..) ja kiitettävästi väkeä. Huomion arvoinen asia: yllättävän harvoissa paikoissa käypi kortti käteisen sijasta. Onneksi newyorkerin väki ymmärsi rahan päälle ja mamma sai Visansa vinkumaan. Säästyypi pienempiin paikkoihin tota täkäläistä valuuttaa.

Taivas oli pilvinen kun lähdettiin kohti hotlaa ja hypättiinkin paikallisbussiin turistikartan opastamana. Bussi numero kahdeksantoista. 11 kn per lärvi, ei mitenkää hinnankirois. Kumipyörien päällä lähemmäs keskustaa ja hypättiin pois lähellä Saksan Lahjaa Maailmalle (TM) - elikkäs Lidliä. Loppumatkan tienvarsikylttejä seuraten kauppaan ja mukaan tarttui vähän viinirypäleitä sekä muuta pientä, hintataso taaskin ihan kohtuullinen.

Reppu selkään ja menomatkalla huomattua pizzerian kylttiä etsimään. Nopeasti löysimmekin Rusulica nimisen ravintolan ovelle. Vastassa oli ystävällisen oloinen vanhempi mies. Istuuduimme pöytään ja iloksemme tästäkin ravitsemusliikkeestä selviäisi kohtalaisen edullisesti, verrattuna hotellin omaan ravintolaan tai sunnuntaisen samoilun tuloksena löytyneeseen. 160 kn - kaksi pitsaa, limut ja iso pullo vettä oli mukavaa vaihtelua. Sunnuntaiset piffit kun kustansivat 120 kn per lautanen. Tähän päälle kaksi pulloa vettä kuuman päivän vuoksi. Olivatpa molemmat kuitenkin hyvää.

Nyt tänään pitäis kai kortit kirjoittaa ja etsiä vielä postitoimisto, merkkejä kun ei nähtävästi muualta saa. Kunhan tuo mamma tuosta herää.

Katotaan josko myöhemmin jaksan vielä toisen "kortin" Teille kirjoittaa."

Sellaiset kuulumiset täältä tällä kertaa, lähinnä ei-facebuukkaaville tiedotetaan että hengissä ollaan ja kivaa on, mitä nyt vähän koiruutta ikävä <3

Synttärisankari

Waldo, Waltsu, Waldemar, Walde, herra W.. 

Rakkaalla kaverilla on monta nimeä ja neljä vuotta mittarissa tänään <3

(c) Riikka Ala-Hulkko

<3

sydän

Täällä kirjoittelee hieman reissussa rähjääntynyt mutta sitäkin tyytyväisempi ja onnellisempi rouva K!

Juhlat sujuivat yli odotusten, vieraat viihtyivät yömyöhään, sää suosi ja ruoka maistui. Kaiken puolin onnistuneet kekkerit siis!

Saan ehkä jo tämän viikon aikana kuvaajalta lisää otoksia, julkaisen sitten tarkempaa sepustusta häistä. Sain jo sunnuntaina 12 maistiaiskuvaa, kaiken kaikkiaan kuvia kertyi 1920 ruudun verran!

Nyt laitan vain muutaman kännykällä näpsäistyn kuvan alkupalaksi, lisää on tulossa :)

 Karkkilaari osoittautui isojen ja pienten juhlijoiden suosikiksi.

Mummolan vanhat kärryt toivottivat väen tervetulleiksi juhliin, kiitos siskolle näiden lainasta!

Kaikki valmiina h-hetkeä varten. Vain kynttilät palamaan ja vieraat saavat tulla!

Jännittäminen ei loppunut häihin sillä sulhanen yllätti itsensä (ja varmasti kukkaronsa!) ja varasi meille yllätysmatkan multa salaa. Lauantaina kutsuu Kroatia <3

H-hetki lähestyy!

Juhlapaikka alkaa rakentumaan!

Vain tuo pylvään juurella oleva harso sai lähtöpassit, se ja nuo katosta roikkuvat kankaat olivat edellisten häiden jäljiltä lavalla. Itselle ei olisi moiset tulleet mieleen, joten oli tosi kivaa kun kysyivät, halutaanko me ne! :)

Tylsyyden tyrmääjät häihin

Koska meillä vietetään "lapsellisia" häitä, on mulle tärkeää että lapset tulevat viihtymään häissämme siinä missä aikuisetkin. Mun mielestä on ihan turha naputtaa siitä, miten lapset pilaavat metelillään ja juoksentelullaan juhlat jos ei ole itse vaivautunut järjestämään virikkeitä pienimmille juhlijoille!

Toki lapsista lähtee aina ääntä mutta siihen nyt on totuttu jo töissäkin, enkä osaisi kuvitella meille häitä ilman lapsia. 

Noh, mitä sitten keksin tylsyyden poistajiksi nuorimmille? 

Puuhavihot, joista löytyy erilaisia hääaiheisia tehtäviä pienille ja vähän isommillekin vieraille.

 Ekalla aukeamalla on kehykset omaa kuvaa varten ja paikka nimelle, ipanoita on noin 12 zipaletta eli suuri vaara olisi että nämä menisivät illan huiskeissa sekaisin ilman nimeä. Tein näitä 3 extrapainosta kaiken varalta :)

Lisäksi löytyy 5 virhettä -tehtävä.

 Sitten löytyy kaksi labyrinttitehtävää ja kakun koristelujutska. Piti lisätä nuo tipuset tuonne, ettei tulisi liian tyttömäistä fiilistä!

Kolmannella aukeamalla on pisteiden yhdistämistehtäviä, toinen ei oiken tulostunut kunnolla mutta en jaksanut alkaa tulostamaan enää uusia. Korjailin pahimpia suttuja kynällä ja se saa nyt riittää.

Sidoin vihot yhteen juuttinarulla, jota tullaan koristeluissa käyttämään muutoinkin.

Neljäs aukeama alkaa ristikolla, jossa on kysymyksiä hääpariin ja häihin liittyen. Tässä pienimmät joutuvat turvautumaan vanhempien apuun mutta isommat saavat vähän haastavampaa tekemistä. Sitten löytyy tuollainen pikkutarkka värityskuva, siinä tulostus meni vähän liian keskelle mutta sekään tuskin haittaa menoa, on ainakin itsetehdyn näköinen!

Viimeiset sivut koostuu sanasokkelosta ja värityskuvasta. Sokkelossa on osittain samoja sanoja kuin ristikossa edellisellä sivulla. 

Toivottavasti tästä riittäisi tekemistä edes osaksi aikaa! Lisäksi lapsille jaetaan saippuakuplatuubit, niiden kanssa yleensä viihdytään niin kauan kuin kuplia riittää.

Veikkaan että karkkibuffetin avauduttua viihtymistä ei tarvitse enää murehtia ;)