Tein eilen jotain, josta oon haaveillut useamman vuoden mutta jota en oo uskaltanut toteuttaa.

(Ei äiti, en hankkinut tatuointia!)

Meiltä löytyy kotoa setäni kitara, jota kukaan meistä ei osaa soittaa. Itse oon treenannut sillä viimeksi yläasteella soittoläksyjä ja oikeastaan sieltä lähtien on mielessä ollut ajatus soittamisen oppimisesta. Tuntuu väärältä että aikanaan päivittäin käytetty soitin seisoo nykyään tyhjänpanttina.

Vaan eipä seiso enää kauaa! Otin itseeni vihdoin niskasta kiinni ja lopetin jossittelun kun ilmoittauduin Vaasa-opiston kitaransoiton alkeiskurssille!

Hirvittää jo ajatuskin soittamisesta, mä oon sellainen että kaikki pitäisi osata jo ennen kuin alan edes miettiä jotain uutta asiaa ja sen opettelua. Oon vähän huono ottamaan neuvoja vastaan ja tuskastun kun en osaa heti, kaikki muuthan varmasti osaavat soittaa jo ennen ensimmäistäkään tuntia. Jep, tästä tulee helppo syksy mulle ja mun hermoilleni! Onneksi kitaralla on reilusti tunnearvoa, siihen ei tule purettua turhautumista, mullahan on nykyään aviomies sitä varten ;)

Ensimmäinen tunti on 11.9 mikäli sinne ilmoittautuu joku muukin kuin minä. Opetusta on kerran viikossa 1,5h verran ja kurssi loppuu huhtikuussa. Hintaa kurssilla on 51e, yhdelle tunnille tulee hintaa vähän yli euron. Laskin että sen verran tähän kannattaa uhrata!

Töissä olisi kiva lasten kanssa soitella, peittyisi se oma heleä lauluääni kivasti kitaran äänien alle.

Nyt hirvittää, jännittää, ahdistaa.. Mihin mä taas itseni laitoin??