Laiskottaa sen verran, että otan tähän suoran lainauksen J:n Facebookiin kirjoittamasta "kortista".
"Alkusäikähdyksestä selvittyäni kertaan vähän reissumme tapahtumia. LA suoritettiin marssi koneella Vsa-Hki-Split, kenttä ei juuri Vaasan omaa isompi ollut. Splitin kentältä saatiin kuin vahingossa bussikyyti Splitin keskustaan. Taksi löytyi bussin päätepysäkin vierestä. Viikkoa aiemmin vaimoni ja minä saavuimme Ritamäen lavalle Chryslerin kyydissä, niin mikä olisikaan sopivampi kulkuväline asemalta hotelliin, kuin paikallisen vossikan kyyti, mallia Chryslerin 300C. Paikallista aikaa 21 pimeän laskeuduttua ja auringon kadotessa vuoren taakse kirjauduimme hotelliin. Hotelli on siisti, länsimainen ja hanasta tulee juomakelpoista vettä. Huoneesta löytyy ilmastointi ja parveke, jossa voi käydä hakemassa tuntumaa päivän karderoubin sopivuuteen. Ilmastoidussa huoneessa kun ei ehkä huomaa ikkunasta katsomalla että ulkona on 30 astetta lämmintä ja hiostavan kuuma.
Saapumisiltana kävimme nopeasti heittämässä laukut huoneeseen ja sitten hotellin ravintolaan syömään. Itse maistoin kuultujen kehujen perusteella uunissa kypsennettyä tonnikalaa ja mamma herkutteli mustekalalla. Syömisten jälkeen kiersimme lähirannat ja haimme tuntumaa tulevan viikon ajan kotiamme esittävään miljööseen. Näistä kiertelyistä onkin jo jotain kuvia tänne julkaistukin.
Sunnuntaina söimme ensimmäisen hotelliaamiaisen. Ruokiamme himoitsevista varpusista huolimatta, se oli likipitäen täydellistä. Kuin turistit konsanaan, hakeuduimme aamuauringon lämpöön istumaan, mikä osottautui melkoiseksi virheeksi. Hieman kotosuomea lämpimämpää oli nauttia suorassa auringon paahteessa aamukahvia, ilman mitään suojakerrointa, mikäli pintahikeä ei lasketa. Yllättäen huomasimme olevamme ainoat ruokailevat tuolla paahteessa, muut vieraat olivat hakeutuneet varjoon aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen haimme huoneesta UV-suojaa, kertoimia purkissa oli vaatimattomat 50.
Aikamme hikoiltuamme rannalla, pulahdin hetkeksi meriveteen, ei ihan Vaasan rantavedet pärjää suolaisuudessa tai lämpötiloissakaan. Sunnuntaista tai mielettömästä säästä johtuen koko ranta oli täynnä väkeä.
Iltapäivä meni uutta ruokapaikkaa etsiessä ja sellainen lopulta löytyikin. GPS päälle ja rantabulevardia pitkin talsimaan. Reippaan kilsan päästä päästiin markiisin varjoon nauttimaan pihvistä mamman kans. Listalla olisi ollut myös heppaa piffinä, mutta jätettiin väliin. Eikä ollut valittamista valituissa pihveissäkään. Ainoa harmi oli sen loppuminen, 200g mehukasta pihviä suureen nälkään katosi ihan liian nopeasti. Kävimme uudestaan rannalla saattelemassa ilta-aurinkoa, nyt vain laiturilla istuen ja kameralla kuvaten.
Tänään pilvisempänä aamuna aamupala ei ollut mikään koettelemus muutoin kuin paidan nappien osalta. On se vaan herkkua syödä muun tekemää ruokaa. Mainiosta kahvista ja eri vaihtoehdoista plussaa.
Aamiaisen jälkeen patikoitiin mamman kans paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä menikin sit koko aamupäivä. Viitisen kilsaa hotellilta. Paperikartta aulasta taskuun. Puhelimen GPS oli lähinnä henkisenä tukena. Pakoiltiin siellä sitten sadetta, vaikka tihkua saatiinkin niskaan matkalla. Ostarissa oli mukavasti kierrettäviä kenkä- ja vaatekauppoja (yllättäen en ostanut itse mitään..) ja kiitettävästi väkeä. Huomion arvoinen asia: yllättävän harvoissa paikoissa käypi kortti käteisen sijasta. Onneksi newyorkerin väki ymmärsi rahan päälle ja mamma sai Visansa vinkumaan. Säästyypi pienempiin paikkoihin tota täkäläistä valuuttaa.
Taivas oli pilvinen kun lähdettiin kohti hotlaa ja hypättiinkin paikallisbussiin turistikartan opastamana. Bussi numero kahdeksantoista. 11 kn per lärvi, ei mitenkää hinnankirois. Kumipyörien päällä lähemmäs keskustaa ja hypättiin pois lähellä Saksan Lahjaa Maailmalle (TM) - elikkäs Lidliä. Loppumatkan tienvarsikylttejä seuraten kauppaan ja mukaan tarttui vähän viinirypäleitä sekä muuta pientä, hintataso taaskin ihan kohtuullinen.
Reppu selkään ja menomatkalla huomattua pizzerian kylttiä etsimään. Nopeasti löysimmekin Rusulica nimisen ravintolan ovelle. Vastassa oli ystävällisen oloinen vanhempi mies. Istuuduimme pöytään ja iloksemme tästäkin ravitsemusliikkeestä selviäisi kohtalaisen edullisesti, verrattuna hotellin omaan ravintolaan tai sunnuntaisen samoilun tuloksena löytyneeseen. 160 kn - kaksi pitsaa, limut ja iso pullo vettä oli mukavaa vaihtelua. Sunnuntaiset piffit kun kustansivat 120 kn per lautanen. Tähän päälle kaksi pulloa vettä kuuman päivän vuoksi. Olivatpa molemmat kuitenkin hyvää.
Nyt tänään pitäis kai kortit kirjoittaa ja etsiä vielä postitoimisto, merkkejä kun ei nähtävästi muualta saa. Kunhan tuo mamma tuosta herää.
Katotaan josko myöhemmin jaksan vielä toisen "kortin" Teille kirjoittaa."
Sellaiset kuulumiset täältä tällä kertaa, lähinnä ei-facebuukkaaville tiedotetaan että hengissä ollaan ja kivaa on, mitä nyt vähän koiruutta ikävä <3
.jpg)
